Mitä puheterapia on?
Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jota voi antaa vain laillistettu puheterapeutti.
Nykymuodossaan puheterapeutilta vaaditaan viisivuotinen, maisteritason yliopistokoulutus.
Puheterapeutin toteuttaman kuntoutuksen tavoitteena on parantaa asiakkaan toiminta- ja kommunikointikykyä ja edesauttaa näin selviytymistä arjessa.
Oheen on koottu puheterapiaan liittyvää sanastoa aakkosjärjestyksessä. Klikkaamalla oikealla olevia linkkejä pääset lukemaan lisää eri häiriötyypeistä.
yleisimmin diagnosoituja syitä puheterapiaan hakeutumiselle
Mahdollisia syitä puheterapiaan puheterapiaan hakeutumiselle ovat esimerkiksi afasia (kielellinen vaikeus), dysfagia (nielemisvaikeus) ja dysartria (puhemotorinen vaikeus).
Edellä mainittuja ongelmia voivat aiheuttaa muun muassa aivoverenkiertohäiriöt, aivovammat, kasvaimet, MS-tauti, Parkinsonin tauti ja ALS.
Afasia
Afasialla tarkoitetaan kielenoppimisiän jälkeen syntynyttä kielellis-kognitiivista häiriötä. Syntyneet kielelliset ongelmat johtuvat useimmiten aivoverenkiertohäiriön (aivoinfarkti, aivoverenvuoto) aiheuttamasta hapenpuutteesta aivoissa ja siitä seuranneesta vauriosta. Myös muun muassa aivovammat, aivokasvaimet tai aivojen tulehdus voivat aiheuttaa kielellisiä vaikeuksia.
Kielelliset oireet voivat ilmetä puheen tuoton alueella, puheen ymmärtämisessä, lukemisessa, kirjoittamisessa ja kyvyssä ymmärtää ja käyttää eleitä. Oireet voivat painottua tiettyyn kielelliseen osa-alueeseen tai esiintyä laajemmin eri kielellisissä toiminnoissa, joskin lähes aina kielellisessä oirekuvassa on mukana jonkinasteista vaikeutta puheen ymmärtämisessä. Lähes poikkeuksetta oirekuvassa on myös mukana neuropsykologisia liitännäisoireita, kuten juuttuvuutta, hitautta, ongelmia muistin toiminnassa ja puutteita oiretiedostuksessa.
Oireiden vaikeusaste vaihtelee taustatekijöistä riippuen lievästä vaikeaan: ongelmat voivat ilmetä lievänä sananlöytämisen vaikeutena, kuten myös vaikea-asteisina kielellisinä oireina, jolloin puheen ymmärtäminen ja tuottaminen eivät onnistu lainkaan. Kielellisten toimintojen palautumiseen vaikuttavat muun muassa vaurion laajuus, syntyneen kielellisen häiriön vaikeusaste, sairastuneen motivaatio kuntoutumiseen ja harjoitteluun, sekä psyykkiset tekijät.
Dysartria
Dysartrialla tarkoitetaan puheen tuoton motorista vaikeutta, jonka seurauksena puhe voi olla esimerkiksi hidasta, työlästä ja epäselvää. Ongelmia voi esiintyä muun muassa niin artikulaatiossa (esim. konsonantit ovat epäselviä), fonaatiossa (ääni voi olla esimerkiksi karhea ja puristeinen), resonanssissa (ääni voi kuulostaa nasaaliselta), prosodiikassa (äänenkorkeuden muuntelussa voi esiintyä vaikeutta) ja hengityksessä (hengästyminen puhuessa).
Vauriosta riippuen taustalla voi olla muun muassa puheeseen tarvittavien lihasten heikkous, halvaus tai koordinaation häiriö. Puhtaasti dysartrisessa ongelmassa puheessa havaittavien muutosten syy ei siis ole kielellinen ja sanojen löytämisessä ja kielellisessä prosessoinnissa, ymmärtämisessä, lukemisessa ja kirjoittamisessa ei esiinny vaikeuksia. Dysartrian taustalla voi olla esimerkiksi aivoverenkiertohäiriö, etenevä neurogeneratiivinen sairaus, aivovamma tai aivokasvain.
Lisätietoa Parkinsonin taudista voit hakea Parkinson-liiton -sivuilta.
Dysfagia
Dysfagian eli nielemisvaikeuden ilmenemismuodot ovat moninaiset. Vaikeudet voivat liittyä muun muassa ruoan pureskelemiseen tai kuljettamiseen suussa, nielemisen aloittamiseen tai ruoan jäämiseen nieluun. Ruokaillessa saattaa esiintyä yskimistä ja sairastuneella voi olla tunne siitä, että ruoka tai juoma menevät herkästi “väärään kurkkuun” tai jäävät nieluun. Vaikeuksia voi esiintyä niin syljen, ruoan kuin juoman nielemisessä.
Oireiden ilmenemiseen vaikuttaa muun muassa se, missä vaiheessa nielemisprosessia ongelmat esiintyvät. Kyse voi olla muun muassa oraalisen vaiheen ongelmasta, jolloin esimerkiksi ongelmat kielen motorisessa toiminnassa vaikeuttavat ruoan käsittelyä ja kuljettamista suussa.
Jos esimerkiksi kielen kannan toiminnassa on ongelmia, nesteiden käsittely suussa on usein haastavaa ja juodessa esiintyy herkästi yskimistä.
Faryngeaalisen vaiheen ongelmana esiintyy muun muassa tunnon alenemista tai puuttumista nielusta. Voi myös olla, että nielun automaattiset refleksit eivät toimi tai toimivat liian hitaasti. Nieltävä aines voi joutua hengitysteihin, mitä kutsutaan aspiraatioksi.
Esofageaalisen vaiheen ongelmat voivat liittyä muun muassa siihen, ettei ruokatorven yläsulkija on liian tiukka ja nieltävän aineksen siirtyminen ruokatorveen ei onnistu normaalisti.
Aspiraatio on merkittävä riskitekijä keuhkokuumeiden aiheuttajana aivoverenkiertohäiriöiden yhteydessä. Dysfagia voi myös aiheuttaa aliravitsemusta ja nestetasapainon ongelmia, johtaa laitosjaksojen pitkittymiseen, heikompaan toipumiseen aivoverenkiertohäiriöstä, sekä heikentää elämänlaatua.
Kielelliset toiminnot
Kieli on ylemmän tason kognitiivinen toiminto, symbolijärjestelmä päämme sisällä, jonka avulla jäsennämme ajatuksiamme, tunteitamme ja havaintojamme.
Kielellisillä toiminnoilla tarkoitetaan kielen ymmärtämistä ja tuottamista, lukemista ja kirjoittamista -toimintoja, joiden avulla pystymme jäsentämään ajatuksiamme, kommunikoimaan muiden kanssa ja välittämään tietoa.
Kielelliset toiminnot voivat häiriintyä esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön seurauksena. Aivojen vaurioitumisen seurauksena ongelmia voi esiintyä niin puheen tuotossa ja ymmärtämisessä, lukemisessa ja kirjoittamisessa.
Puheen apraksia
Puheen apraksialla tarkoitetaan vaikeutta ohjelmoida motorisesti puheeseen tarvittavat puheliikkeet. Puheen tuottaminen on sairastuneelle vaikeaa, vaikka asian sisältö olisi kirkkaana puhujan mielessä.
Puheen apraksiassa vaikeus kohdentuu varhaislapsuudessa opittuihin, automatisoituneisiin, puheen tuottoon tarvittaviin puhe-elinten liikemalleihin, jotka ovat sairastumisen yhteydessä unohtuneet. Käytännössä ongelmassa on siis kyse siitä, että tuotettava kielellinen aines on puhujan mielessä, mutta puhujalla ei ole täsmällistä tietoa siitä, millä puhe-elinten liikkeillä tavoitellut äänteet, sanat ja lauseet saadaan tuotettua.
Tietoinen puheen tuotto voi olla hidasta ja työlästä tai sairastunut ei välttämättä kykene tuottamaan puhetta lainkaan. Spontaanien ilmausten tuottaminen voi kuitenkin onnistua. Tilanne voi myös olla se, että ongelmat lisääntyvät tuotettaessa pidempiä ilmauksia ja puhetilanteiden vaativuuden kasvaessa.
Vaikeaan puheen apraksiaan liittyy usein myös liitännäishäiriöitä, kuten havaitsemisen, toiminnan ohjauksen, puheen ymmärtämisen ja työmuistin häiriöitä.
Äänihäiriö
Ihmisääni on yksilöllinen ja voi toimia eri tilanteissa eri tavoin. Ääni voi kuitenkin oireilla ja vaikuttaa yksilön kykyyn käyttää ääntään haluamallaan tavalla. Voi myös olla, että ongelmat liittyvät ammatillisiin äänenkäyttötarpeisiin.
Äänen oireet voivat liittyä esimerkiksi äänenlaatuun, voimakkuuteen ja äänialaan. Ääni voi olla karhea, puristeinen tai vuotoinen. Ääni voi väsyä tai jäädä voimakkuudeltaan alhaiseksi, tuntemus kurkunpäässä ääntä tuotettaessa voi olla epämukava tai äänentuotto ei välttämättä onnistu lainkaan.
Taustalla voi olla rakenteellinen, (äänihuulikyhmyt, polyypit tai granuloomat) hermostollinen (äänihuulihalvaus, MS-tauti, ALS) tai toiminnallinen syy, jolloin havaittavien äänioireiden taustalla ei ole osoitettavissa rakenteellista tai hermostollista poikkeavuutta.